Odottamaton energiakriisi – vai miten se meni?

Historia sittenkin toisti itseään

Maailma vaihtoi meidän vinkkelistä katsottuna asentoaan 24.2.2022 uudelle aikakaudelle kun Eurooppa pitkästä aikaa havahtui sodan todellisuuteen, ja sen leviämisen mahdollisuuteen.

Emme ota kantaa kriisin syntysyihin sen kummemmin, maailmanpolitiikka ei ole meidän leipäpuumme, asiat eivät yleensä ole mustavalkoisia, emmekä edes koe että meillä olisi käytössämme luotettavaa tietoa moisten asioiden arviointiin.

Olemme surullisia vallitsevasta tilanteesta. Emme lähtökohtaisesti hyväksy väkivallan käyttöä politiikan välineenä esitetäänpä sille sitten millaisia perusteluja hyvänsä.

Vanha rooman valtakunnan aikainen viisaus: “Jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan.” on taas osoittanut sen, että ihmiskunta kollektiivisesti pystyy muistamaan virheensä verraten lyhyen aikaa, ja sen seurauksen vääjäämättä niitä toistaa.

On melkein mahdotonta välttää tiettyä sarkastisuutta jos haluaa käsitellä energia-asioita viimeaikaisten tapahtumien valossa.

Kriisin näet ei pitäisi olla tullut kenellekään yllätyksenä. Siitä on voitu lukea ja kuulla uutisista vuosien ajan, ja vielä ennen sotilaallisten toimien nykyistä kiihtymistä melkein päivittäin kuulla valmisteluista jotka osoittivat, että kohta rytisee kunnolla.

Itsepetoksen suloisuus

Vihreän siirtymän innoittamana olemme valtiollisesti ulkoistaneet päästöjämme ja hankkineet lyhytnäköisiä säästöjä ostamalla massiivisia määriä energiaa Venäjältä, niin kaasuna, sähkönä kuin turpeena ja hakkeenakin pellettejä unohtamatta. Kaikki tämä vain, jotta pääsisimme esittämään ettei Suomessa synny päästöjä energian tuotannossa. Tätä viherpesua lienee syytä käsitellä joskus myöhemmin ihan omana aiheenaan. On se näet sen verran vekkulia maton alle lakaisua.

Tällä kertaa on kuitenkin syytä tarkastella asiaa ihan huoltovarmuusnäkökulmasta, joten jätetään “ympäristötekojemme” (teko)pyhyyden tarkastelu tuonnemmaksi.

Itsepetosta on ollut, että melkein koko Eurooppa on täydellisen riippuvainen Venäjästä, mitä tulee energiaan, ja se kuvitelma, että se olisi jotenkin moraalisesti hyväksyttävää tai riskitöntä. Eikä se itsepetos siihen lopu. Nyt, kun Venäjän toimia on tuomittu suureen ääneen ja pakotteita aseteltu, alkaa “kravatti” kaulalla kutittaa ja kiristää ikävästi.

On ikävää katsella poliitikkojen luikertelua Euroopan politiikan kaksinaamaisuuden kanssa. Pakotteita asetetaan, boikotoidaan milloin mitäkin liki sattumanvaraisesti, Venäjän toimia tuomitaan äänekkäästi ja Ukrainaa autetaan, kunhan ei itse tarvitse kantaa ikäviä seurauksia, eikä liata käsiään.

Tällaista tasapainottelua tehdään, koska ei ole muuta mahdollisuutta. Siinä on samanlaisia piirteitä aikoinaan harjoitettuun myönnytyspolitiikkaan jota käytiin silloisen Saksan kanssa, ettei vaan rauha, kaupankäynti ja muut mukavat asiat häiriintyisi. Ironista on, että tänään Saksan päättäjät ovat samanlaisessa tilanteessa Venäjän suhteen.

Miksi meidän kannattaisi ainakin harkita energiaomavaraisuutta?

Kutakuinkin jokainen maailmassa oleva, tai ollut sivilisaatio syntyy, elää – ja myöskin kuolee energianlähteidensä kanssa.

Kun tullaan aivan kengänpohjatasolle, olemme tekemisissä ruoan kanssa, sekin kun on lähtökohtaisesti energiaa. Suuri osa vanhoista historiallisista sivilisaatioista pohjasi ruoantuotannon ja jonkinasteisen orjatyövoiman käytölle. Näiden sivilisaatioiden kohtaloksi koitui jomman kumman loppuminen, useimmiten ongelmat alkoivat ruoantuotannon ja sen logistiikan tärkeyden unohtamisesta.

Teollinen aikakausi näki hiilivoiman nousun, ja ellemme olisi toisen maailmansodan jälkeen siirtyneet fossiilisten polttonesteiden valtakaudelle, olisimme varmaan vieläkin sillä tasolla. Valitettavasti kumpikin näistä energianlähteistä ovat tuhoisia koko ihmiskunnan olemassaolon edellytyksille, ja äärimmillään ne loppuvat kokonaan vaikka emme välittäisi siitä mitä ne tekevät ilmastolle ja ympäristölle.

Ydinvoima on mainio perusenergian lähde, mutta sillä on suuria ongelmia niin turvallisuuden kuin jäteongelmienkin näkökulmasta, ja hyötysuhdenäkökulmasta se on suorastaan rikollista haaskausta.

Uusiutuvien energioiden suuresta suosiosta ja valtavista panostuksista huolimatta ne, eivät tule energiantarpeisiimme vastaamaan vielä pitkään aikaan riittävällä tasolla. Sitäkään unohtamatta, että niiden lisääminen ei ole lainkaan niin ongelmatonta ympäristön näkökulmasta kuin niitä markkinoivat tahot antavat ymmärtää.

Yksi itsepetokseen kuuluneista piirteistä on termi “päästötön energia”. Sanottakoon tässä selkokielellä, että se on yksiselitteisesti vale. EI OLE OLEMASSA PÄÄSTÖTÖNTÄ ENERGIAA. Ainut tapa elää päästöttömästi, on lakata elämästä, eli lakata kuluttamasta energiaa kokonaan.

Kaikki energiantuotantomuodot aiheuttavat väistämättä päästöjä halutaan se julkisesti tunnustaa tai ei.

Mutta jotta pysyisimme aiheessa, palataan siihen, että sivilisaation näkökulmasta olemme Euroopassa, ja myös Suomessa ripustaneet itsemme Venäjältä tulevan energian varaan eri arvioiden mukaan vähintään 50% kokonaiskulutuksestamme. Se tarkoittaa sitä, että emme ole itsenäisiä, vaan täysin riippuvaisia.

Riippuvuussuhde tarkoittaa vallankäyttösuhdetta

Se, joka hallitsee ruokaa ja muuta energiaa, hallitsee lähtökohtaisesti ihmisiä riippumatta siitä mikä poliittinen järjestelmä on kyseessä, mitkä energiamuodot käytössä ja minkälainen yhteiskunta ulkonaisesti on.

Eurooppalaisina moderneina ihmisinä olemme arvostaneet vapautta, demokratiaa, liberaaleja arvoja, oikeudenmukaisuutta, hyvinvointia ja monia muita asioita niin paljon, että olemme unohtaneet millä perustalla ne lepäävät. Ilman itsenäisyyttä ja omavaraisuutta vapautemme on illuusio, ja arvomme ja hyveemme murenevat nopeasti anarkiaksi kun otamme ruoan ja energian turvan pois.

Kansallisella tasolla tämä tarkoittaa sitä, että meidän olisi jatkossa syytä tarkastella riippuvuuttamme auringonlaskun energiamuodoista, kuten kivihiili, öljy ja maakaasu. Ymmärtää ja tunnustaa se, että energian kuluttaminen, eli myös sen tuottaminen on kuluttamista, ja se aina kuluttaa luonnonvaroja ja tuottaa päästöjä.

Näiden asioiden tunnustaminen johtaa siihen, että joudumme tarkastelemaan uudessa valossa sitä, mikä on vihreää, kestävää tai uusiutuvaa energiaa. Joudumme huomioimaan sen, että vaikka lakaisisimme päästömme Siperian maton alle, ne ovat silti päästöjä – hiilidioksidi ei tunne rajoja kartassa. Joudumme tunnistamaan ja tunnustamaan sen, että aina kun kulutamme, teemme nimenomaan sitä, kulutamme.

Tältä pohjalta pystymme etsimään parhaat ratkaisut vahingoittaa sitä ympäristöä, joka meitä kannattelee vähiten, ilman että ratkaisu on lakata olemasta, ja ilman sitä, että “pelastamme” maailmaa kuluttamalla yhä kiihtyvällä tahdilla rajallisia resurssejamme.

Maailmanhistoriassa aina kun olemme löytäneet tehokkaamman energiamuodon, on ympäristön tuho saanut aivan uusia mittasuhteita. Tästä syystä itse en unelmoi, että fuusioenergiassa saavutettaisiin mitään edistysaskelia lähimpään sataan vuoteen – ihmiskunta ei todellakaan ole kypsä pitämään hallussaan sellaista määrää energiaa muokata ja kuluttaa maailmaa mielihalujensa mukaan. Siihen olemme aivan liian lyhytnäköisiä vielä!

Miten tämä meihin liittyy?

Blogimme ei välttämättä aina edusta sellaisenaan yrityksemme mielipiteitä, virallista linjaa, tai tavoitteitakaan, vaan tätä foorumia jatkossa toivottavasti ylläpitää meistä useampi, jotta saamme laaja-alaista energia-alan pohdintaa aikaiseksi, toivomme myöhemmin myös pystyvämme houkuttelemaan meitä viisaampia vierasblogisteja jakamaan ajatuksiaan.

Vuosien varrella olemme kuitenkin seuranneet alaa, energiapolitiikkaa, maailman tapahtumia ja monta muutakin asiaa. Tämä blogi olkoon meidän lusikkamme soppaan, jota hämmentää moni sellainenkin, joka ei ymmärrä alan syy – seuraussuhteita sitäkään vähää mitä me olemme vuosien varrella kantapään kautta oppineet.

Olemme myös huomanneet, että verkossa on monennäköistä viheltäjää ja asiantuntijaa, emmekä esitä olevamme pätevämpiä tai parempia, mutta ainakin tämän meidän blogimme, ajatustemme ja mielipiteidemme takana on nimellä kulkevia, puhelimella ja sähköpostilla tavoitettavia ihmisiä “nimettömien tai nimimerkillisten kummitusten” sijaan.

Jatkossa tulemme käsittelemään varmaan vähemmän politiikkaa tai maailman tapahtumia ja keskittymään enemmän jakamaan niitä asioita, joita olemme energian ympärillä oppineet, hyödyksi jokaiselle joka tähän blogiin sattuu törmäämään.

Pohjalla on kuitenkin myös aina ajatus, että pystytte ehkä lukemalla näitä kirjoituksia tutustumaan meihin yrityksenä ja ihmisinä paremmin, ymmärtämään sitä, mikä saa meidät aamuisin sängystä ylös (asuntolainan lisäksi) ponnistelemaan paremman huomisen puolesta.

Koko liiketoimintamme kantava ajatus on tarjota mahdollisimman monelta kantilta kestäviä ratkaisuja, olemassa oleville, ja potentiaalisille uusille asiakkaillemme. Joten mikäli kiinnostut näiden kirjoitusten pohjalta siitä mitä meillä voi olla sinulle tarjota, älä epäröi ottaa yhteyttä.

Vielä koskaan yrityksemme olemassaolon aikana ei ole ollut näin hyvää hetkeä luopua vaikkapa öljyn käytöstä, ja siirtyä lämmittämään kotimaisella, uusiutuvalla edullisella polttoaineella!

Aki Saarinen

Hitsaava sähkömies, “Monitumpelo” ja Keuruun Energiatekniikan toimitusjohtaja